Häntähuivi

Tarvitsin pienen ja iisin käsityön Pariisin matkalle. Arvoin kahden Setsuko Toriin huivin välillä ja arpa osui tähän pienistä pienimpään. Langaksi nappasin jo muutamaan kertaan kudottua, pehmeäksi muhjuuntunutta Kalinka-pellavaa, ja ensin meinasin tehdä huivista raidallisen käyttämällä aikaisemmin hermoja raastaneita sävyjä, mutta kun langat tuppasivat koneen ahtaudessa menemään koko ajan sekaisin, purin (jälleen kerran) ja tein suosiolla yksivärisen. Kudoin koneessa mennen tullen, kotona pienet viimeistelyt ja voilà, epäsymmetrinen luirunen oli valmis.

Malli: Setsuko Toriin Shippo Tail Scarf Scarf Style -kirjasta
Lanka: 27 g Karin Öbergin Kalinka-pellavaa
Puikot: 5 mm, ruusupuiset pyöröt
Pituus: 135,5 cm

Terveisiä Pariisista

Ei ehkä rentouttavin kesälomakohde lapsiperheelle, toipumista tarvitaan, mutta monenlaista tuli nähtyä ja koettua.

• Asuimme kattohuoneistossa ja takaikkunasta oli viipalemainen näköala Montmartrelle päin.
• Ukkosmyrsky ja rakeita kattoikkunoista sisään.
• Aamuiset leivänhakuretket työpaikoilleen kiiruhtavien pariisilaisten seassa.
• Perusnähtävyydet lasten kanssa laukaten.
• Varrelliset trendisandaalit italialaisessa 1600-luvulta peräisin olevassa maalauksessa. Myös Ecco-kenkäinspiraatiota taitaa olla haettu maalauksista.
• Olihan Sacré-Cœurin ympäristössä turistipyydyksiä jo 80-luvulla, jolloin kävin siellä ensimmäisen kerran, mutta nyt siellä ei ollut yhtään mitään muuta.
• Berthillonin jäätelö, jota ilman Pariisin matka ei ole mitään.
• Ylelliset teekaupat Damman Frères, Mariage Frères ja Le palais des Thes. Tätä ei voi ymmärtää kukaan muu kuin toinen teeihminen, mutta iloitsen hulluna pakkauksesta, jossa on Darjeeling-teetä Himalajalta kolmelta eri teetilalta, kolmesta eri korkeudesta.
• Kallein koskaan juomani Liptonin keltainen (4,20 euroa) "teehuoneessa", jossa teetilaukseen vastattiin hetken viiveellä... "no problem".
• Mariage Frèresin teehuone, jossa tilaamani ensisadon darjeeling oli karvas pettymys, sananmukaisesti. Olenko ainoa, joka hauduttaa darjeelingin ja erityisesti ensisadon darjeelingin mieluummin sangen miedoksi juomaksi kuin vahvaksi myrkyksi? Olenko ainoa, jonka mielestä kukkaiset ja keväiset aromit ja tuoksut tulevat esiin nimenomaan laimeahkossa haudutuksessa?
• Paras ruoka italialaista, raskalaisella aksentilla.
• Phildarin liike 100 metrin päässä kämpän alaovelta, Le Bon Marche -tavaratalon hieno, mutta ylihintainen lankaosasto ja elämäni toinen visiitti La Droguerie -puotiin.
• Sain La Drogueriessa yliystävällistä palvelua. Juuri kun kyllästyin jonottamaan myyjää ja lähdin ovelle päin, eräs myyjä, joka oli aikaisemmin valistanut minua kuinka liikkeestä ostetaan, kuiskutti korvaani, että hän palvelee minua nyt, ja sitten mallailtiin helmiä ja lankoja pitkään ja hartaasti, muiden jonottelijoiden mulkoillessa. Minua punastutti.
• Lasten mielestä matkan kohokohta oli Disneyland, joka oli valtavista ihmismassoista huolimatta yllättäen sangen rauhallinen ja positiivinen kokemus.

Pitsiä ja sinisiä aamukahvihetkiä

Kylläpäs onkin sinisiä kuvia. No juu, taannoisiin iltapukujuhliin piti valmistua tämäkin pieni laukkunen, vaan toisin kävi. Tässä vaiheessa lomaa (viimeinen viikko menossa) mielen lammikkoni alkaa olla jo sen verran tyyni, että kaivoin esiin tämän aikaa sitten virkatun laukun ja siihen leikkaamani vuorin sekä kukkaromekanismin. Ompeluosuus oli pala kakkua, mutta nuo kukkaromekanismit ovat aina häirinneet mielenrauhaani. Tällä kertaa päätin ohjeen mukaisesti liimata kankaan mekanismiin (sen sijaan siis, että puristelisin metallin kankaan ympärille aiheuttaen melkoisia epämuodostumia mekanismille) ja tietenkin kuumaliimalla, tuolla suloisen karvaalla ihmeaineella, joka polttaa kätesi mutta liimaa heti ja pysyvästi ja yleensä väärään paikkaan. Tällä kertaa lopputulos ylitti kaikki odotukseni. Kiinnostavaa tietää, kestääkö liimaus myös käytössä.

Laukku on sopivaan kokoon muokattu Kate Samphierin Butterfly-Stitch Purse Susan Cropperin kirjasta Vintage Crochet. Ihana kirja muuten. Alunperin ohje on kukkarolle. Lisäsin vain silmukoita arvioiden niin, että sain mekanismiini sopivat virkatut kappaleet. Pohja- ja vuorikangas on oranssiin vivahtavaa punaista (on se, uskokaa pois. Kuvassa punainen on jotain ihan muuta.) siksi, että laukkua oli tarkoitus käyttää oranssiin vivahtavan iltapukuni kanssa. Aika erikoinen yhdistelmä, mutta luulen, että se toimii.

Jo muutaman vuoden olemme haaveilleet aamukahvipaikasta etupihalla auringon lämmössä. Ehdin vihdoin kiertää kylän kirpputorit ja löysinkin ison ja kivan kirppiksen, Kirpputori Annulin ja sieltä kaksi vanhaa puutarhatuolia. Kadun toiselta puolelta rautakaupasta löytyi juuri oikean sinistä maalia ja nyt meillä sitten on vihdoin se toivomani sininen aamukahvipaikka. Testattu ja hyväksi havaittu.

Lämmintä olkapäillä

Tänään sataa, mies joutui keskeyttämään lomansa ja lähtemään Englantiin, vanhempi poika lähti rippileirille. Minä ja pienempi poika kävimme papalta hakemassa astioita lainaan ensi viikonlopun rippijuhlia varten. Kotimatkalla haimme pizzan, jota emme jaksaneet syödä. Kaiken kaikkiaan: juuri sopiva hetki pienelle postaukselle.

Sain siis lomamatkalta palattua valmiiksi Little silk shrugin Interweavesin Lace style -kirjasta. Lankana minulla oli jo kertaalleen isoilla puikoilla kalaverkkomaiseksi kolmiohuiviksi kudottu Zitronin Kokon (35% silkkiä, 35% puuvillaa, 30% polyakryyliä) ja puikot 4,5 ja 5, muistaakseni. Lanka ei ollut moksiskaan purkamisesta. Se oli yhtä sileää ja siistiä kuin ostettaessa. Lanka on ihanan pehmeää ja helposti neulottavaa. Tykkään. Itse mallikin on mielestäni kaunis. Ja kyllä tätä hartianlämmitintä vaikka tuon mekon kanssa voi Suomen suvessa käyttää. Täällä kun tahtoo kylmä jolu käydä kauneimpanakin hellepäivänä. (Vai olenko mä herkkä?)

Tuo vaaleanpunainen ruusu on muuten pihamme ruusuista suosikkini. Ruusupuskat olivat täällä jo ennen meitä, talomme paikalla sijainneen vanhan talon pihassa. Rakennusaikana likavesiputki vedettiin juuri ruusujen kohdalta ja surin niiden menettämistä. Vaan seuraavana kesänä ne nousivat taas ja tuntuvat nauttivan olostaan, vaikka en hoida niitä juuri lainkaan. Tuo vaaleanpunainen tuoksuu ihanalle, sellaiselle kuin voimakas ruusuhajuvesi, mutta ilman hajuveden raskautta ja tunkkaisuutta. En tiedä, mitä lajiketta se on, mutta kuulisin mielelläni, jos joku ruusuharrastaja eksyy blogiimme.

Paluu arkeen

Kaksi viikkoa lomaa Italiassa ja Kroatiassa on takana. Mieleen jäivät päällimmäisiksi lämpö, aurinko, ystävät, vuorten mahtavuus ja meren mahti.

Sirmione, Gardajärvi

Marmolada, Dolomiitit, Italia

Porec, Kroatia

Kutominen ei matkalla maistunut. Tämä kulki mukana uskollisesti, mutta innostuin vasta matkan viimeisinä päivinä. Ja sitten huomasin unohtaneeni reunuksen vaatimat pienemmät puikot kotiin, joten kassiin se jäi. Viimeistelin lämmikkeen eilen kotosalla, mutta siitä toiste.

Palasimme perjantaina, lauantaina oli tiedossa Tehosekoittimen keikka Tammerfesteillä. Jotain kivaa päälle pantavaa piti löytää, joten pojan vanhat farkut saivat lauantaiaamuna uuden elämän farkkuhameena, jollaista en kaupoista ole löytänyt.

Tästä lähdin (sori, vihaan itsekin näitä keltaisia kuvia)

ja tähän pääsin. Jätin tarkoituksella reunat rispaantumaan helmasta ja kiilan reunoista.

Yhteenveto: hame on juuri oikean mittainen ja juuri sopivan leveä, jotta siinä mahtuu mukavasti liikkumaan. Vyötärö, jolle en tehnyt mitään, on hieman poikamaisen muotoinen minun vartalolleni, mutta menettelee vyön kanssa. Tykkään, tätä tulee varmasti käytettyä.

Ja muuten: Tehosekoitin oli täyttä rautaa!!!

Markettilanka rulettaa

Tämän piti syntyä vihreästä Kalinka-pellavalangasta, jota esittelin edellisessä postauksessa, mutta toisin kävi. Musta lanka on nyt sitten viime kesänä Ruotsista jostakin marketista ostamaani bambusekoitelankaa ja peräisin alelaarista, ja voi että oli ihanaa kutoa normaaleja neulontalakeja noudattavaa peruslankaa.

Malli on amerikkalais-ranskalainen (neulevihkon & mallin tiedot alla) hybridi, ja nyt kun tuota katsoo, vyötärön seudun resori tuntuu aika turhalta, mutta tulipahan tehtyä. Enää en pura. Neule on tosi mukavan tuntuinen, pehmeä ja joustava, mutta silti ihan vähän haikailen pellavan perään, kaula-aukon lörpsyke olisi laskeutunut pellavaisena luontevammin. Nyt meni kuitenkin näin ja toisella kerralla jotain muuta.

Malli: Alaosa Summertime Tunic -topista, Interweave Knits Summer 2007, ja yläosa mallista nro 18 Phildarin englanninkieleisestä vihkosesta Printemps-Été 2008. Koko sovellettu minulle sopivaksi ja koko höskä kudottu yhtenä kappaleena.
Lanka: Jäbro garn, Tropik (50 % bambua, 25 % puuvillaa, 25 % akryyliä).
Tiheys: n. 24 s/10 cm
Puikot: Addin pyöröt, 3 mm

Kesä, here I come!

***

Pellavapäivitystä. Valitin Kalinka-langasta suoraan Karin Öbergille, ja hän vastasi ystävällisesti, että koskaan ennen hän ei ole vastaavaa nähnyt ja lähetti minulle uudet vyyhdit kirjekuoressa, johon oli läntätty iso liuta sieviä kesäpostimerkkejä. Palaan pellaviin joskus, mutta ihan vielä hermoni eivät sitä salli.